Lakko aktiivimallia vastaan on ainoa vaihtoehto

Blogi

Perjantaina Suomi seisoo, kun SAK:n ja useiden muihin keskusjärjestöihin kuuluvien ammattiliittojen mielenilmaus hallituksen niin sanottua aktiivimallia vastaan pysäyttää satamat, tehtaat ja joukkoliikenteen. Etelärannan työnantajien ja oikeistolaisten ajatushautomoiden edustajat sekä näiden ääntä kritiikittömästi toistelevien iltapäivälehtien lööpit ovat huutaneet Suomen taloudelle aiheutuvaa vahinkoa ja sitä inhimillistä tragediaa, että perjantaina ehkä saattaa jokin tuote loppua kaupasta tai olla vaikea kulkea töihin.

Samat tahot ovat aiemmin syyttäneet SAK:ta siitä, etteivät liitot puolusta työttömiä (koska eivät suostu alentamaan palkkoja niin pieniksi ettei niillä tule toimeen). Nyt kun ay-liike puolustaa työttömiä koko voimallaan, niin se on EK:n, EVA:n ja Liberan mielestä lähestulkoon rikollista.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on todennut, että aktiivimalli on niin loistava, että sitä vastaan nousseen mielenilmauksen taustalla ”on oltava jotakin muuta” ja syyttää liittoja puoluepolitiikan tekemisestä. Sipilä on oikeassa siinä, että politiikasta nimenomaan on kysymys. Maan hallituksen pyrkimyksestä yksipuolisesti rikkaita suosivaan sanelupolitiikkaan, jossa heikommassa asemassa olevia rangaistaan riippumatta siitä, ovatko nämä voineet omaan asemaansa vaikuttaa.

Hallitus on syönyt lupauksensa

Hallituksen ajamasta politiikasta hyvä esimerkki on se, että se katsoo tekemiensä sopimuksien sitovan vain muita sopimusosapuolia. Itse hallitus ilmeisesti on antamiensa lupauksien yläpuolella. Kun SAK ja muut työntekijäjärjestöt pitkin hampain suostuivat ”kilpailukykysopimukseen” (KiKy), jolla leikattiin mm. lomarahoja ja siirrettiin työttömyysvakuutusmaksuja palkkaan työntekijäkustannusten alentamiseksi, vakuutettiin, että työntekijät tekevät tämän työttömien hyväksi. Samalla hallitus lupasi, ettei työttömien asemaa enää kurjisteta lisää.

Nyt tämä lupaus on rikottu. Ei ihme, että maltillisena ja pitkämielisenä neuvottelijana tunnettu, lakkoja viimeiseen asti välttänyt Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on saanut tarpeekseen. Teollisuusliitto on käynnistänyt todella laajat toimet, jotka sulkevat jopa maan suurimmat tuotantolaitokset kokonaan perjantain ajaksi. Eihän työntekijöillä ole muita vaihtoehtoja kuin osoittaa vallasta humaltuneille, että lupauksien rikkomisella on seuraamuksia.

Työntekijät eivät voi ostaa miljoonien eurojen lobbauskoneistoja, ajatushautomoita, viestintätoimistoja ja iltapäivälehtiä julistamaan asiaansa. Ainoa keino, jota laajat kansanjoukot voivat käyttää, on ilmaista joukolla yleinen mielipiteensä ja kieltäytyä yhteistyöstä vallanpitäjien kanssa. Poliittisen lakon kieltämistä ”ulkoparlamentaarisena” toimena kannattavat haluavat käytännössä viedä ammattiliitoilta ainoan tehokkaan työkalun ostaa itselleen vaikutusvaltaa ja pääsy neuvotteluihin tasapuolisena kumppanina valtiovallan kanssa. Yritykset toki saavat vapaasti harjoittaa ulkoparlamentaarista uhkailuaan toimintojen siirrosta ja voittojen kotiuttamisesta toisaalta, jos heidän haluamiaan lakeja ja veronalennuksia ei toteuteta, eikä siihen yksikään iltapäivälehden kolumnisti tartu.

Aktiivimalli on hätiköity ja vahingoittaa työnantajiakin

Kukaan ei ole kiistänyt, etteikö työttömyysturvaa saavan päätoimisen työnhakijan tulisi aktiivisesti etsiä töitä ja osallistua toimiin, joilla todennäköisyys työllistyä paranee. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa, joista Suomenkin sietäisi ottaa mallia, työttömyysturvan velvoittavuus on korkeammalla tasolla kuin Suomessa. Ero on vain siinä, että molemmissa maissa on panostettu työllisyyttä edistäviin palveluihin, täydennyskoulutukseen, palkkatukeen ja julkiseen työllistämiseen työttömyyden katkaisemiseksi.

Suomessa työllistämismäärärahat on leikattu pois, koulutuksesta leikattu eikä työnhakijoiden palveluihin panosteta lähimainkaan riittävästi. Se, mitä on tarjolla esimerkiksi ”kuntouttavan työtoiminnan” muodossa aiheuttaa syystäkin lähinnä katkeruutta toimintaan ohjattujen keskuudessa. Kun työnhakijoita tarkastelee joukkona, huomaa että näistä hyvin suuri osa on ikääntyneitä, tavalla tai toisella vajaatyökykyisiä tai matalasti koulutettuja. Ajatus siitä, että yrityksiin haluttaisiin silpputyövoimaa, joilla on mahdollisesti erityistarpeita olosuhteiden suhteen, on absurdi.

Tästä piittaamatta hallitus suunnittelee jo jatkoa aktiivimallille muodossa, jossa pakotettaisiin työnhakijoita tehtailemaan viikottain tietty määrä hakemuksia työnantajille riippumatta siitä, onko heillä soveltuvuutta alalle tai edes mahdollisuuksia saada paikkaa. Oletan, etteivät työntekijää etsivät ole erityisen ilahtuneita tästä pakotetusta hakemustulvasta.

Tällaisten älyttömien ja hyödyttömien ajaminen väkisin läpi aiheuttaa vain sen, että koko sopimusyhteiskunta ja työmarkkinarauha vaarantuu, kun työntekijäpuoli ei voi luottaa maan hallituksen tekemien lupausten pitävyyteen. Vähääkään pidemmällä aikavälillä se on Suomelle ja työnantajille paljon vahingollisempaa kuin yhden päivän työnseisaus, joten toivottavasti tämä viimeinen varoitus seuraamuksista saa hallituksen perääntymään ajoissa.

Tälle lakolle ei ole mitään vaihtoehtoa, koska tällaista sanelupolitiikkaa ei voida hyväksyä.

Siksi JTY tukee perjantain mielenilmausta ja osallistuu siihen. Annetaan ääni työttömälle!

Eetu Kinnunen

Kirjoittaja on Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri

Kommentoi