Poliittinen tilannekatsaus: Eduskuntavaalien asetelmat muuttuivat

15.5.2018

Huhtikuun puolivälissä putosi pommi jota harva osasi odottaa. Aiemmin omaa ilmoitustaan eduskuntavaaliehdokkuudestaan kesäkuulle ennakoinut JTY:n jäsen ja pitkäaikainen kansanedustaja Susanna Huovinen (sd.) luopuu paikastaan Arkadianmäellä ja siirtyy Keski-Suomen ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajaksi. Pitkään kansanedustajana toiminut Huovinen perusteli ratkaisuaan eduskunnan työkulttuurin ja poliittisen ilmapiirin muutoksella negatiivisempaan ja raskaampaan suuntaan.

Huovisen yllätysratkaisu heijastelee tulevien eduskuntavaalien asetelmiin varsin monin tavoin. Vaalipiirin ensimmäinen varakansanedustaja on JTY:n puheenjohtaja ja Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Riitta Mäkinen. 3032 ääntä 2015 vaaleissa saanut Mäkinen on jo ehtinyt ilmoittaa, ettei pyri eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa. Nyt Mäkinen tekee rauhassa oman harkintansa, ottaako vastaan vapautuneen kansanedustajan pestin vajaaksi vuodeksi ja tässä harkinnassa painaa varmasti myös se, että eduskuntaan nyt lähtevän tulisi olla käytettävissä myös ensi kevään vaaleissa. Vajaan vuoden jakso Arkadianmäellä kun herkästi menee opettelun piikkiin.

Demareiden toiseksi varakansanedustajaksi 2358 äänellään päässyt jämsäläinen sairaanhoitaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Piritta Rantanen on jo asetettu Jämsässä ehdolle myös 2019 vaaleissa ja hänestä oli jo Mäkisen jättäytymisen jälkeen ehditty veikkailla Keski-Suomen toista kansanedustajaa. Vajaan vuoden kausi valtakunnanpolitiikassa edistäisi varmasti näitä pyrkimyksiä. Jos Mäkinen ei aio muuttaa ratkaisuaan tulevien vaalien osalta, voisi olla viisasta päästää jämsäläistoveri ansaitsemaan kannuksensa.

Jyväskylän osalta asetelma elää todella mielenkiintoisella tavalla, jos ehdolla ei ole sen enempää Mäkinen kuin Huovinenkaan. Jyväskyläläiset ovat koko 2000-luvun ajan valinneet eduskuntaan yhden demarinaisen. Kaupungin vahvin naisdemari Mäkisen jälkeen on ehdottomasti sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja, liikuntasuunnittelija Anna-Leena Sahindal, joka on aiemmin sanonut, ettei ole käytettävissä ”jos Riitta ja Susanna ovat ehdolla”. Nyt tämä ehto on lauennut, joten kysymys Sahindalin ehdokkuudesta noussee varmasti esiin.

Aukeaako tilaisuus ay-miehelle tai viime vaalien yllättäjälle?

Jos Jyväskylän tilannetta tarkkailee laajemmin, niin vuoden 2011 vaalitappioon saakka kaupungista valittiin myös miespuolinen demariedustaja, jolla usein oli ay-taustaa. Vaaleista toiseen tasaista nousuaan Jyväskylän kuntapolitiikan eturiviin on tehnyt pääluottamusmies Jukka Hämäläinen, JTY:n varapuheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen. Hämäläisellä voisi olla mahdollisuus nousta ay-väen ykkösehdokkaaksi nyt, kun viime vaaleissa 10 000 ääntä kerännyt demarilistan ääniharava, SAK:n entinen johtaja ja 2011-2015 työministerinä toiminut Lauri Ihalainen jää eläkkeelle myös politiikasta.

Samaa paikkaa kärkkyy myös Ihalaisen viime vaalien kampanjapäällikkö, Tampereella SAK:n alue- ja järjestöasiantuntijana toimiva Ahti Ruoppila. Ruoppila sai hivenen yllättäen Keski-Suomen puoluehallituspaikan 2017 puoluekokouksessa ja on ollut ehdolla lukuisissa vaaleissa kunnioitettavan pitkän poliittisen uransa aikana. Ruoppila kuitenkin sai kuntavaaleissa ääniä vain runsaan puolet siitä, mitä Hämäläinen, joten voi olla että juurevalla linja-autonkuljettajalla on jämäkämpi ote haalarikansaan kuin ikinuorella säynätsalolaisella.

Viime vaalien valonpilkahduksena muistetaan Jasmine Repon (os. Salorannan) yli tuhannen äänen saalis. Jasmine ponkaisi kuntavaaleissa valtuustoon ja jos hän päättää havitella eduskuntapaikkaa, vähintäänkin äänimäärän vahva kasvu voisi olla ennakoitavissa. Yhteensä Huoviselta ja Ihalaiselta jää jaettavaksi 15 000 äänen potti, yli puolet demareiden Keski-Suomessa 2015 keräämästä äänisaaliista. Kun SDP:n kannatus on Keski-Suomessa yleensä ylittänyt maanlaajuisen kannatuksen eduskuntavaaleissa noin kahdella prosenttiyksiköllä, voisi nyt 19-21 % välissä sahaava valtakunnallinen kannatus tuottaa 21-23 % kannatuksen vaalipiirissä.

Tämä tarkoittaisi myös sitä, että kolmas kansanedustajapaikka olisi käden ulottuvilla ja pelin henki muuttuisi siltäkin osin. Tämä kannatuskehityksen logiikka ei kuitenkaan ole mitenkään automaatti, vaan gallupmenestyksen realisointi eduskuntapaikoiksi vaatii luotettuja ja tunnettuja ehdokkaita, saumatonta yhteispeliä ja tarmokasta, innostunutta kampanjaa. Kun ehdokaskaarti uusiutuu ja vaalitilanne muuttuu, se varmasti synnyttää innostusta ja tarmoa kampanjatyössä.

Mielenkiinnolla voidaan myös seurata, onko muissa puolueissa edessä vastaavaa uusiutumista, vai vieläkö esimerkiksi Keskustan luottoketju Kalmari-Pekkarinen-Paloniemi-Honkonen muodostaa listan kärkinelikon.

Eetu Kinnunen

Kirjoittaja on JTY:n poliittinen sihteeri