Poliittinen tilannekatsaus: Vaalipuheet kuumenevat

Blogi

Viimeinen syksy ennen eduskuntavaaleja on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Käytännössä vaalikauden kriittinen hetki on vuodenvaihde, sillä sitä ennen säädetyt lait ehtivät voimaan ennen vaalikauden päättymistä normaalimenettelyn puitteissa. Tästä kiireestä saatiin jo esimakua eduskunnan sote-valiokunnan aloitettua työnsä päättämällä hallituspuolueiden äänin lopettaa asiantuntijakuulemiset tuoreimmasta päivityksestä hallituksen sote-esitykseen.

Tavoitteena on siis puskea sote eduskunnan suuren salin äänestykseen nykyisellä pohjalla, vailla arviota siitä täyttääkö se tälläkään kertaa perustuslain vaatimuksia. Sehän jo tiedetään, ettei ylimääräisen hallintoportaan rakentaminen ja palveluiden yksityistäminen toteuta uudistuksen alkuperäistä tavoitetta kustannussäästöistä ja yhtenäisemmistä hoitoketjuista. Hallituksen enemmistö suuressa salissa on kuitenkin niukka. Onko se niin niukka, että esitys kaatuu? Se jää nähtäväksi.

Vaalien lähentyessä kierrokset koventuvat myös vaalipuheiden osalta. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on valtiovarainministerin ominaisuudessa ajanut niin suuria veronkevennyksiä, että liikepankkien ekonomistitkin ihmettelevät jo niiden mielekkyyttä. Etenkin, kun eletään pitkän taantuman jälkeistä suhdannehuippua ja hallitus tekee edelleen 1,7 miljardia alijäämäisen talousarvion. Silti toki Orpo ilmoitti, että suurin uhka valtiontaloudelle ovat Antti Rinne ja SDP:n nousu pääministeripuolueeksi.

Paavo Lipposella oli 90-luvulla tässä vaiheessa jo täysin toinen tahti, vaikka pääministeri Sipilä Keskustan kesäkokouksessa kuittasikin hallituksensa ikävät päätökset ”vihervasemmiston virheiden korjaamisena”. Oppositiopuolueiden haukkuminen ja muutamien miljoonien heittely sinne tänne kertookin todennäköisesti lähinnä hallituspuolueiden hätäännyksestä ja uskottavien vaaliaseiden puutteesta.

Todennäköisesti soppa tulee sakenemaan entisestään, mitä lähemmäs vaaleja tullaan. Todennäköisesti myös muut oppositiopuolueet, erityisesti Vihreät, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset pyrkivät profiloitumaan ja hakemaan varmasti eroa myös demareihin. Siihen ansaan ei kuitenkaan pidä langeta, että ryhdyttäisiin tekemään vaalityötä muiden syyttelyn ja jonkin toisen puolueen valtaanpääsyllä pelottelun ympärille.

Demareilla on vaihtoehto, nyt on ansaittava sille luottamus

Sosialidemokraateilla on oma, hyvä vaihtoehto: Suomi 2030. Se perustuu tulevaisuusinvestointeihin, järkevään ja tasapuoliseen veropolitiikkaan, tasapainon hakemiseen luonnon ja ympäristön kanssa sekä sosiaaliturvan uudistamiseen yleisturvan pohjalta. Nyt kannatuksemme perustuu edelleen pitkälti hallituksen huonouteen. Kun tämän oman ohjelmamme pohjalta tehdään työtä, tulee mukaan lisää äänestäjiä, jotka uskovat vaihtoehtoomme.

Vaaleissa ei pidä sortua helppojen pikavoittojen tavoitteluun lupaamalla hövelisti rahaa tai veronalennuksia. Paitsi että nousukaudella tulisi jo Keynesin oppien mukaisestikin harjoittaa tiukkaa talouspolitiikkaa, päämäärätön rahan jakelu tarkoittaa johtajuuden puutteen jatkumista. Sen sijaan on keskityttävä keskeisiin päätavoitteisiin: koulutukseen ja tutkimukseen panostamiseen, perusturvan uudistamiseen tavalla, joka takaa riittävän toimeentulon ja edistää paluuta työelämään sekä tämän vuosisadan suurimman haasteen, ilmastonmuutoksen taklaamiseen.

SDP:n mahdollisuus saada ensimmäinen eduskuntavaalivoittonsa 2000-luvulla näyttää enemmän kuin todennäköiseltä, mutta voitosta tulee totta vain, jos demarit tekevät onnistuneen ja päättäväisen vaalityön. Äänestäjiä on vedetty nenästä niin kauan, että yhtään ilmaista tai varmaa ääntä ei ole tarjolla. Luottamus vaaleissa on ansaittava uskottavalla esiintymisellä ja kovalla työllä.

Eetu Kinnunen

Kirjoittaja on JTY:n poliittinen sihteeri ja politiikan uutisten suurkuluttaja

Kommentoi