Eurovaaliehdokas Yannick Lahti: Me olemme Eurooppa

Blogi

Olen 28-vuotias poliittista viestintää ja eurooppalaista populismia tutkiva tohtoriopiskelija Bolognan yliopistossa Italiassa. Vahvasta suomalaisen identiteetin lisäksi olen aina kokenut olevani myös hyvin eurooppalainen. Lapsuudenkodissamme Jyväskylässä puhuttiin neljää eri kieltä ja puolet lapsuuteni kesistä vietin äitini suvun luona Belgiassa ja toisen puolen sukumme mökillä Etelä-Karjalassa.

Oma puolisoni on italialainen ja viime vuonna syntynyt esikoisemme kasvaa hänkin kodissa, jossa puhutaan suomea, italiaa ja välillä englantia. Silti koen olevani ennen kaikkea suomalainen isä eurooppalaisessa perheessä.

Uskon, että sosialidemokraattisten ja eurooppalaisten arvojen puolesta rummuttaminen Suomessa ja EU:ssa on nyt tärkeämpää kuin ehkä koskaan ennen. Näemme päivittäin mitä ongelmia esimerkiksi eriarvoisuuden kasvaminen tuottaa koko Euroopan alueella.

Näissä vaaleissa on kyse siitä minkälaisen Euroopan me haluamme.

Tulevan kevään aikana me tulemme kuulemaan erilaisia näkemyksiä siitä minkä kukin puolue kokee parhaaksi tulevaisuuden Euroopakseen ja millä lähtökohdilla näitä visioita lähestytään.

Olemme näheet jo Iso-Britanniassa mitä kansallismieliset väärät lupaukset ja helpot vastaukset vaikeisiin haasteisiin tuottavat. Sekasortoa. Minun sukupolveni kivuliain poliittinen tragedia ei ole SOTE uudistuksen ongelmat, tai toinen lama vaan Brexit. Ei pelkästään Iso-Britannian EU-eron vuoksi vaan siksi että halpamainen retoriikka ja faktojen todistettu vääristely voitti visiot toivosta ja yhtenäisyydestä. Kuitenkin kaikki poliittinen työ mikä on koskaan kantanut yhtään hedelmää on aina ollut pitkäjänteisen ja rohkean poliittisen vision määrätietoista eteenpäinviemistä. Se vauras ja kaiken kaikkiaan hyvinvoiva EU mikä meillä on tänä päivänä on jotain mistä 50 vuotta sitten olisi osattu ainoastaan unelmoida. Se on saavutettu dynaamisilla visioilla eikä vastakkainasettelulla, muukalaisvihamielisyydellä tai muullakaan pelottelevalla kauhukuvia luovalla retoriikalla.

Me demarit olemme historian saatossa aina olleet pitkässä juoksussa vahvoilla juuri sen takia, että meidän fokus ei ole keskittynyt vain ja ainoastaan seuraaviin vaaleihin, seuraavien 4 tai 5 vuoden päähän, vaan aina siihen miltä Suomi näyttää 10 vuoden päästä, miltä Eurooppa näyttää 20 vuoden kuluttua.

Tämän kevään eurovaaleissa minulla on kolme kärkiteemaa: parlamentin toiminnan keskittäminen vain Brysseliin, maahanmuuton hallinta ja Euroopan Unionin tuominen lähemmäksi jokaisen suomalaisen arkea.

Euroopan Parlamentin keskittäminen Brysseliin viimeistään 2024 toisi merkittäviä säästöjä Euroopalle ja eurooppalaisille. Tämä niin sanottu Single Seat -malli säästäisi noin 180 miljoonaa euroa sekä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä noin 19 000 tonnia vuodessa. Tämä kysymys ei ole missään muodossa kriittinen ottaen huomioon EU:n suuremmat haasteet, kuitenkin tuon arviolta 180 miljoonan euron säästöjen lisäksi päätös Strasbourgin istuntojen lopettamisesta olisi ennen kaikkea ele siitä, että EU ja sen päätöksentekoelimistä tärkein kykenee uudistumaan sekä mukautumaan näinä epävarmuuden aikoina tähän päivään. Tämä ei ikävä kyllä ole vain parlamentin käsissä, mutta kaikkien eurooppalaisten – eli myös suomalaisten – tietoisuus asiasta on ydinasemassa kohti kestävämpää ratkaisua.

Työperäinen maahanmuutto on tarpeellista lähes koko Euroopan alueella, myös Suomessa. Eurooppa ja Euroopan unioni tulevat olemaan maahanmuuton kohde ainakin seuraavien 20 vuoden ajan. Hallitsemattomat maahanmuuttajavirrat tuovat kuitenkin merkittäviä ongelmia mm. integroitumisen suhteen sekä kansalaisten turvallisuuden tunteen suhteen. Eriarvoisuuden syihin on löydettävä entistä enemmän ja parempia keinoja puuttua esim. kehitysavun kautta jo lähtömaissa. Kansainvälisistä turvapaikanhakija- sekä ihmisoikeussopimuksista on kuitenkin pidettävä kiinni ja kaikki Euroopan unioniin tulevat turvapaikkahakemukset tulee käsitellä poikkeuksetta. Ne voidaan kuitenkin käsitellä jo EU:n ulkopuolella, mikä takaisi sen, että turvaan oikeutetut saisivat tulla Euroopan unionin maihin kuitenkin riskeeraamatta henkeään mm. hengenvaarallisissa ja moraalisesti kyseenalaisesti järjestetyissä merien ylityksissä. Kaikista maahanmuuttoon liittyvistä asioista on aina keskusteltava rehellisesti ja avoimesti, jotta emme poliittisesti anna ilmatilaa vastuuttomien ja vastakkainasettelua hakevien poliittistenkin ryhmittymien ongelmalliselle retoriikalle. Olisikin hyvä puhua edellä esitetyn mukaisesti eettisestä maahanmuuttopolitiikasta. Ja täten onkin valitettavaa miten Italian nykyhallitus on estänyt mm. Dublin-järjestlemän uudistamisen yms.

Lisäksi yksi tämän kampanjan tavoitteista on avata unionin ja sen eri toimielinten toimintaa aina juuria myöten sekä selkein esimerkein havainnollistaa, mitä me saamme ja annamme EU:lle. Onko EU sellainen mörkö kuin joistain nurkkapöydistä pelotellaan? Vaikka nuorten keskuudessa EU on yhä suositumpi koetaan Eurooppa yleisesti jotenkin kaukaiseksi. Me kuitenkin olemme ja olemme aina olleet oleellinen osa Eurooppaa ja EU:ta. EU ei ole mikään kuluerä, mikä täytyy maksaa ja jonka jälkeen kuunnellaan EU:n neuvoja siitä miten elää. Tosiasiassa EU ei sanele eikä rajoita vaan mahdollistaa ja turvaa. Me itse olemme osa Eurooppaa ja EU:ta ja tällä tavalla sitä pöytää, jossa päätetään yhteisistä eurooppalaisista askelmerkeistä, niistä pelisäännöistä, jotka luovat vaurautta, turvaa ja hyvinvointia.

Me Suomessa olemme Eurooppa. Me olemme EU.

Yannick Lahti

Kirjoittaja on tohtorikoulutettavana Bolognan yliopistossa ja ehdolla eurovaaleissa.

Kommentoi