Vieraskynä: Eurooppalaisen populismin varjo kantautuu Italiasta Suomeen

Blogi

Euroopan ensimmäisen populistisen hallituksen nousu ja sittemmin tuho tuli todistettua kuluneen elokuun aikana. Italian hallitus kaatui tiistaina 20.8. 445 vallassaolopäivän jälkeen, kun pääministeri Giuseppe Conte julisti parlamentissa, että ”Lopetan tämän hallituskokeilun tähän”.

Yhtä yksittäistä syytä Italian hallituskriisiin ei voida nimittää, mutta muutamia yleisiä huomioita voidaan tehdä.

Italian hallituksen toimintakyky oli monien mielestä alun alkajaankin tuhoon tuomittu. Kevään 2018 parlamenttivaalien jälkeen Italian pääministeriksi nousi ns. kompromissivalinta, poliittisesti sitoutumaton Firenzen yliopiston oikeustieteiden professori Giuseppe Conte. Tähän tehtävään hänet valitsi vaalit voittaneen populistisen Viiden tähden liikkeen (Movimento 5 stelle) Luigi Di Maio sekä äärioikeistolaiseksikin tulkitun Pohjoisen liiton (Lega) Matteo Salvini. Sekä Di Maion että Salvinin molempien kannettua Italian varapääministerin titteliä omien ministeritonttiensa ohella, miellettiinkin esteettisistä syistä valittu Conte ainoastaan edellisen hallituksen neutraalina keulakuvana.

Erittäin kovaa maahanmuuttopolitiikkaa ajava sekä EU:n komissiotakin vastaan pullisteleva Salvinin Lega sekä poliittisten suuntaustensa puolesta kameleonttimainen Viiden tähden liike olivat epäpyhä allianssi, joka ennemmin tai myöhemmin ajautuisi törmäyskurssille. Kun Di Maion Viiden tähden liike menetti hiljalleen kannatustaan, kasvatti Salvinin Lega taas omaansa aivan huippuunsa asti, kun se Euroopan parlamentin vaaleissa käytännössä tuplasi kannatuksensa. Salvinin on laajasti nähtykin ajaneen hallitustaan kohti kriisiä viimeistään elokuun alusta lähtien, jotta italialaiset pääsisivät jälleen kerran äänestämään uusissa vaaleissa – ja tällä kertaa hänen puoluettaan kaikkein suurimmaksi.

Toisin kuitenkin kävi ja hieman ironisesti näyttää nyt siltä, että poliittisesti ainut voittaja taitaa olla edellinen pääministeri Conte, sillä hän näyttää nousevan myös uuden neuvotellun hallituksen päämieheksi. Nyt hallituskumppaneina ovat demokraattien PD sekä edelleen Di Maion Viiden tähden liike.

Tämä kaikki vaikuttaa pelkistettynäkin aikamoiselta sekamelskalta juuri siitä syystä, että sitä se on. Italia on tällä hetkellä kenelle tahansa populismin tutkijalle yksi Euroopan ellei jopa maailman kiinnostavimpia maita. Molemmat Lega ja Viiden tähden liike ovat kiistatta populistista retoriikkaa käyttämällä saavuttaneet omat poliittiset huippunsa. ”Kaikkea kaikille” luvannut Viiden tähden liike on kuitenkin pitkällä aikavälillä tuhoon tuomittu, sillä se osoitti jälleen kerran oman päättämättömyytensä suurten poliittisten linjojensa suhteen lyömällä hynttyyt yhteen aikaisemmin suuresti haukkumansa PD-demokraattipuolueen kanssa. Sen sijaan Lega voi rauhallisin mielin ylläpitää nykyistä suosiotaan tai jopa kasvattaa sitä oppositiossa.

On kaiken kaikkiaan hyvä muistaa, että Conten hallitus, jossa olivat Lega ja Viiden tähden liike oli varsin suosittu kansan keskuudessa. Nyt todistetun hallituskriisin jälkeen tavallisten italialaisten närkästys ymmärrettävästikin jälleen kerran kasvanee. Tämän tietää myös Legan Matteo Salvini eikä hän aio jättää yhtään tilaisuutta käyttämättä. On selvää, että uuden hallituksen taival ei sekään tule olemaan edes italialaisittain ruusuilla tanssimista ja täten on mahdollista, että todistamme jälleen kerran hallituskriisin tai ennenaikaiset vaalit tulevaisuudessa.

Eurooppalaisella tasolla kuulemme usein, että Italian tapahtumat vaikuttavat meille Suomeen asti jo pelkistä taloudellisista syistä. Euroopan kolmanneksi suurin talous Italia on pahasti velkaantunut sen julkisen talouden velan ollessa noin 130% bruttokansantuotteeseen nähden. Tämä on Kreikan jälkeen toiseksi suurin lukema Euroopassa. Tämän lisäksi maan pankkisektori on hyvin haavoittuvainen sillä Italian viidellä suurimmalla pankilla on 225 miljardin euron arvosta velkoja, joista kukaan ei maksa korkoja. Italian kansantalouden kriisiytyessä, olisi tällä valtavia vaikutuksia koko euroalueella.

Vaikka taloudelliset uhkakuvat toimivat tuon tuosta hyvänä politiikantekovälineenä, on mielenkiintoista havaita täältä Italiasta käsin, että tavalliset kansalaiset eivät ole varsinaisesti minkään pakokauhun vallassa. Tätä selittänee osin se, että italialaisilla perheillä on omaa henkilökohtaista omaisuutta yhteensä noin 10 miljardin euron edestä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että italialaisten perheiden vauraus on korkeampaa tasoa kuin esim. saksan perheiden.

Taloudelliset haasteet – miten ne Italiassa sitten mielletäänkin – eivät siis selitä populismin suosiota yksittäisesti missään päin Eurooppaa. Myös meillä Suomessa populistinen puolue on tällä hetkellä galluplukemien perusteella kaikkein suosituin, eikä tätäkään pystytä selittämään sen enempää taloudellisilla tekijöillä kuin esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvillä kysymyksillä.

Jos meidän tulee ottaa Italiasta opiksi, on meidän hyväksyttävä, että populismin suosioon ei missään päin Eurooppaa ole olemassa yhtä selittävää tekijää.

Eurooppalaiseen populismiin – myös siis suomalaiseen – liittyy paljon myyttejä, mitkä eivät pidä paikkaansa, ja kuitenkin kulutamme suuren määrän aikaa väärien johtopäätösten tekemiseen.

Otetaan esimerkiksi myytti ”valkoisista vihaisista ei-koulutetuista keski-ikäisistä miehistä”, joiden sanotaan olevan populististen puolueiden ydinkannattajakuntaa. Tämä myytti ei kestä tarkastelua Suomen kuin Euroopankaan tasolla.

Useissa maissa populisteja äänestävät alle 40-vuotiaat ihmiset, kuten esim. Legaa Italiassa. Ranskan vuoden 2017 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella oikeistopopulisti Marine Le Pen sai 18-34-vuotiaiden äänistä enemmän kuin yksikään muu ehdokas. Enemmän kuin nykyinen presidentti Emmanuel Macron. Iso-Britanniassa Brexitin puolesta äänesti 1/4 korkeakoulututkinnon saaneista, siis 25%. 50% eli puolet Brexitin kannattajista oli naisia, samoin 50% urbaanien alueiden ihmisistä, joista 2/5 eli 40% oli 18-35 vuotiaita.

Populismi ei itsessään ole minkään poliittisen liikkeen vihollinen. Mutta sen luoma poliittinen ilmapiiri tai ajama valtapolitiikka ei ole riskitöntä. Olemme saaneet tarpeeksi esimerkkejä muualtakin kuin italiasta, mitä populismi voi sen haitallisimmassa muodossaan aiheuttaa.

Se saattaa haastaa liberaalin demokratian tai aiheuttaa sen tarkoituksenmukaiselle toiminnalle negatiivisia seurauksia ja samaten se saattaa pyrkiä hillitsemään vähemmistöjen oikeuksia. Näin myös populistit voivat käyttää vaaleissa saatua mandaattiaan heikentääkseen oikeusvaltioperiaatetta, kuten lehdistönvapautta ja oikeuslaitosten riippumatonta toimintaa, kuten olemme Unkarissa ja Puolassa todenneet. Kaiken kaikkiaan populismi ja populistit aiheuttavat usein kahtiajakoa, mikä vahvasti haittaa yleistä poliittista keskustelua sekä kykyä poliittisiin kompromisseihin (täten valtionhallintoon).

Mikäli suhtaudumme esimerkiksi Suomessa populismiin vakavasti, täytyy meidän tutkia omia toimintatapojamme sekä politiikan tekoa aina kriittisesti ja kuitenkin optimistisesti, tarjoten tilalle konkretiaa ja vedenpitäviä faktoja. Populisteja kannattavat ihmiset eivät ole mitenkään automaattisesti väärässä tai pahoja. Populismi saattaa jopa esittää juurikin oikeita kysymyksiä yhteiskuntamme tilasta. Liian usein se kuitenkin tarjoaa aivan liian yksinkertaisia, kärjistäviä ja täten vääriä vastauksia.

Yannick Lahti

SDP:n eurovaaliehdokkaana 2019 ollut Lahti työskentelee Bolognan yliopistossa väitöskirjatutkijana aiheenaan eurooppalainen populismi.

Kommentoi