Ei työväenliikettä ilman sosialismia

27.4.2016

Julkaistu kolumnina Kaakkois-Suomen sanomalehdissä 23.4.2016

Perussuomalaiset ilmoittivat ennen viime eduskuntavaaleja olevansa ”työväenpuolue ilman sosialismia”. Perusporvarihallituksen vuoden mittainen taival on julmalla tavalla näyttänyt, mitä tällainen työväenliike tarkoittaa meille palkansaajille.

Lomarahojen ja vuosiloman leikkaamista. Vuosittaisen työajan pidentämistä. Työttömyysvakuutusmaksun kippaamista työntekijän maksettavaksi. Julkisten alojen naisvaltaisten työpaikkojen kurjistamista henkilöstön määrää leikkaamalla ja terveellisistä työympäristöistä tinkimällä. Työehtojen heikennyksiä ajetaan kaikkein kiivaimmin juuri naisvaltaisten alojen työehtosopimuksiin, vaikka siellä palkat ovat valmiiksi jo pieniä. Eikä palvelu- ja hoiva-aloilla edes ole merkitystä tavoitteeksi väitetylle vientikilpailukyvylle.

Perussuomalaisten ammattiyhdistysliikevastaisuus on myös mielenkiintoinen ilmiö. Vaikka palkansaajista 20 prosenttia ilmoitti viime huhtikuun kannatusmittauksissa äänestävänsä Timo Soinin populistipuoluetta, esimerkiksi Metalliliiton vaaleissa persut saivat nolla paikkaa jaossa olleista 422:sta. Soini uhosi ennen viime vaaleja, että ”työmies on palkkansa ansainnut”, mutta nyt hänen oman puolueensa ministerit valmistelevat toimenpiteitä joilla ihmisiä pannaan töihin ilman palkkaa. Samalla puolue on pyrkinyt rajoittamaan työntekijöiden sopimusvapautta lainsäädännön kautta Kokoomuksen kanssa kilpaa. Onneksi tämä hanke kuitenkin haudattiin.

Sosialismi ja markkinat yhteistyössä

”Sosialismi” ei ole sanana ollut 90-luvun alun jälkeen enää terminä kovaa huutoa. Sulkeutuneille järjestelmille koitti kyinen loppu. Globalisaation myötä avautuneet maailmanmarkkinat lisäsivät talouskasvua ja toivat uusia mahdollisuuksia monille. Globalisaatiota ei olisi ilman kapitalismia.

Markkinavapaus ei ole kuitenkaan tuonut onnea tasaisesti kaikille. Hikipajoissa tehdyt lenkkarit ja kodinkoneet ovat vieneet työpaikkoja monelta. Paikasta toiseen siirtyvä pääoma on kiristänyt työntekijöiden keskinäistä palkkakilpailua. Globalisaation rinnalle tarvitaan solidaarisuutta ja demokratiaa, sekä kansainvälistä työväenliikettä.

Vuonna 1946 sosialidemokraattinen kirjailija Väinö Linna osallistui Kokoomuksen Nuorten Liiton kirjoituskilpailuun tekstillä Köyhän työmiehen isänmaa. Raati lunasti sen ja se julkaistiin Nuori Oikeisto -lehdessä. Isänmaallisuus merkitsi Linnalle sitä, että oman kansan menneisyyttä, isien muistoa ja heidän hyviä tekojaan kunnioitetaan ja arvostetaan. Tekstissään esikoiskirjaansa valmisteleva Linna avasi maailmankuvaansa: maailmantalouden on oltava vapaata, mutta se tarvitsee tasapainokseen sosialismia; järjestely ei kuitenkaan saa laajentua sosialistiseksi yhteiskunnaksi.

Kansainvälinen työväenliike on välttämätön

Työväenliikettä ei ole ilman sosialismia. Ja molempia tarvitaan. Globaalit markkinavoimat on valjastettava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käyttöön. Tarvitsemme enemmän vapautta ja mahdollisuuksia tehdä asioita uusilla tavoilla, mutta myös kansallisvaltioiden rajat ylittävää päätöksentekoa ja yhteisiä pelisääntöjä. Rajallisia luonnonvaroja on käytettävä vastuullisesti, jotta kaikki saavat tarpeeksi, mutta emme käytä liikaa. Tulevat sukupolvet ja planeetan elonkehä on otettava huomioon.

Perussuomalaisten nationalistinen pyrkimys irrottaa Suomi kansainvälisestä yhteistyöstä ja kilpailla ”kansallisen edun” ajamiseksi sisäisellä devalvaatiolla tai tinkimällä ympäristönormeista ja työsuojelusta ei ole työväen puolustamista ilman sosialismia. Nurkkakuntaisella linjalla ja avoimen yhteistyön välttelyllä ei koskaan pärjää, siihenhän lopulta luhistui kommunistiblokkikin. Pohjois-Korea vielä sinnittelee omavaraisuuspolitiikkansa kanssa. Heidän suuri johtajansa on kuitenkin myös maan ainoa hyvin syönyt. Minusta tämä ei ole esimerkkivaltio meille seurattavaksi.

Hanna Huumonen

Kirjoittaja on Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry:n puheenjohtaja

ja ylpeä JTY:läinen