Vieraskynä: Perussuomalaisten kannatus vajoaa – puheenjohtajaehdokkaat joutuvat käyttämään värikästä kieltä

22.5.2017

Perussuomalaisten kannatus on alkanut vajoamaan kuin juoksuhiekkaan pystytetty pilari. Tämä vaikuttaa väistämättä uuden puheenjohtajan tuleviin näkemyksiin, JSDN:n puheenjohtaja, pro graduaan politiikan retoriikasta valmisteleva Yannick Lahti kirjoittaa Aamulehdessä.

Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajaehdokkaiden kampanjakiertue käynnistyi. Kesäkuun 10. päivä puolueelle valitaan uusi johtaja ja vanhan isännän ulkoministeri Timo Soinin paikalle pyrkivät Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Vastikään virkaan vihitty kulttuuriministeri Terho on laajalti mielletty puolue-eliitin ehdokkaaksi ja täten Soinin henkiseksi manttelin perijäksi. Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho taas nähdään puoluepolitiikan ulkopuolisena outolintuna, joka on profiloitunut pääosin maahanmuuttokriittisyytensä, anti-EU-näkemyksiensä sekä hommafoorumi-yhteyksiensä kautta puheenjohtajapelin ”villiksi kortiksi”.

Perussuomalaisten kannatus on hallitusvastuuseen siirtymisen jälkeen alkanut vajoamaan kuin juoksuhiekkaan pystytetty pilari, mikä vaikuttaa väistämättä uuden puheenjohtajan tuleviin näkemyksiin. Kadonnutta kannatusta tullaan metsästämään monin keinoin ja yksi niistä on Suomen EU-jäsenyyttä koskevalla kansanäänestyksellä ehdottelu eli toisin sanoen Fixitillä flirttailu. Tilanne on sikäli kääntynyt ironiseksi, että EU-vastaisempi Halla-aho ei tällä hetkellä kuitenkaan kannata kansanäänestystä ja on täten ajanut Terhon jo kisan aikaisessa vaiheessa nurkkaan.

Vaikka puheenjohtajakisassa voisi olettaa Terhon olevan selkeästi vahvoilla monipuolisemman poliittisen väripalettinsa ansiosta verrattuna Halla-ahon näennäiseen maahanmuuttovastaisuuteen jämähtämiseen, ei tilanne kuitenkaan ole niin selvä. Huolimatta siitä, että Terho on suvereenimpi sekä poliitikkomaisempi erilaisten yhteiskunnallisten asiakysymysten äärellä, osoittaa osalla persukentän poliittisesta kompassista kuitenkin jo Halla-ahoon päin. Kenttäväen keskuudessa moni kokee ongelmaksi sen, että Terho on Soinin poliittisen perinnön jatkaja ja de facto sylikoira. Niin katkeraa kalkkia on hallitustaival Soinin ministeriauton takavaloja katsellessa ollut, että ulkopuolinen Halla-aho mielletään jo todellisena vaihtoehtona nykymenolle.

Erilaisia kuin Soini

Poliittisen viestinnän kannalta on mielenkiintoista tarkastella sekä Terhon, että Halla-ahon puheenlahjoja ja esiintymistä. Kumpikaan ehdokkaista ei ole retorisesti uusi Soini, eikä sellaista enää kaivatakaan. Enää emme kuule pakkopaitafeminismistä tai Zorbaksen tanssista.

Kulttuuriministeri Sampo Terho on se modernin, mutta samalla perinteisen persun personifikaatio. Hänessä on puolueen ”ukkosiipeen” nähden nuorta draivia ja hän on väittelytilanteissa kova pitämään kannasta kiinni ja ajoittain tarttuu jopa tuohtuneesti häntä – tosin useammin hänen puoluettaan – vastaan esitettyihin argumentteihin ja syytöksiin. Hän on samalla Euroopan parlamentissa istunut ex-meppi, joka tiettävästi teetti pukunsa Brysselissä, mutta muistaa aina tuoda työttömyyden vuotensa esimerkeiksi siihen narratiiviin, jota hän itsestään kertoo ja, millä hän pyrkii samaistumaan ”kansaan”.

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho on taas esiintyjänä toista maata. Hän kun ei ole perinteisellä tavalla filmaattinen tai rento tv-kameroiden edessä ja on itse jopa todennut: ”Joka haluaa seurustelu-upseerin tai bilehileen puheenjohtajaksi, älköön äänestäkö minua”. On totta, että hän ei ole erityisen supliikki tai teräväkielinen, vaan vaikuttaa jopa ujolta puhuessaan toimittajille monotonisella matalalla äänellään, punaisine poskineen ja nielaistessaan silloin tällöin kesken lauseensa. Silti hänessä on jotain erityistä ja ainakin erilaista.

Vaikka hänen olemuksensa sekä retoriikkansa on tietyllä tavalla älykkömäistä, vaikuttaa hän kuitenkin hyvin tavalliselta ja täten samaistuttavalta. Halla-aholla on tapana reagoida esitettyihin kysymyksiin tavalla, mitä moni muu poliitikko ei tee, yksinkertaisesti avaamalla kysymyksen ennen kuin vastaa siihen todeten: ”No jos tähän kysymykseen hyvin lyhyesti haluaa vastata” tai ”Mikäli toimittaja viittaa asiaan x”. Halla-aho usein korostaa, että maahanmuuttokeskustelussa pätevän samat lait kuin muussakin poliittisessa diskurssissa: siihen ei saisi suhtautua tunteella vaan järjellä.

Tyyli on Halla-aholle arvatenkin luonteenomainen eikä opeteltu poliittisen viestinnän keino. Vaikka perussuomalaisten piiripäättäjien mukaan Terho on suosikki, mikään ei ole selvää kenttäväen kuitenkin tehdessä lopullisen päätöksen. En tiedä mikä on seurustelu-upseerin tai bilehileen vastakohta, mutta nyt moni perussuomalainen tuntuu haluavan juuri sitä puheenjohtajakseen.

Yannick Lahti

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä mielipidekirjoituksena 15.5.