Matkakertomus: Elämysmatka Albaniaan

20.9.2017

Suomen Demarinuoret osallistuivat tänä vuonna maailmanlaajuisen kattojärjestönsä IUSY:n kesäleirille Albanian Jalëssa 14.-21. heinäkuuta. Delegaatioon valikoitui 11 toveria, Keski-Suomesta matkalle lähtivät allekirjoittaneen lisäksi Jani Kykkänen ja Jesse Jääskeläinen. Matkan tavoitteena oli paitsi nähdä laajasti kansainvälisiä tovereita ja osallistua monipuoliseen keskusteluohjelmaan, myös oppia lisää Albaniasta, tuosta aikanaan Euroopan sulkeutuneimmasta ja köyhimmästä maasta, joka ponnistelee päästäkseen EU:n jäseneksi ja jonka talouskasvu on lupaavat 3,5 % vuodessa.

Maassa on kaksi demaripuolueiden perheeseen kuuluvaa puoluetta, joista suurempi Sosialistinen puolue hallitsee maata parlamentaarisen enemmistön turvin. Koska maassa toteutetaan suhteellista vaalitapaa, saavutus on huomattava. Ennen keväällä 2017 käytyjä parlamenttivaaleja sosialistit muodostivat hallituksen koalitiossa pienemmän, 2004 puolueesta eronneen LSI:n kanssa. LSI, eli ”sosialistinen liike integraation puolesta” pyrkii profiloitumaan eurooppalaisena, korruption vastaisena ja modernina voimana. Liikkeen imago ja kannattajapohja on hyvin lähellä suomalaisten Vihreiden vastaavaa: äänestäjät ovat nuoria, koulutettuja ja asuvat Albanian suurimmissa kaupungeissa.

Leiri tyhjästä tuhansille vieraille

Kahden puolueen keskinäinen nokittelu ei juuri näkynyt leirin järjestelyissä, joista vastasi LSI:n nuorisojärjestö LRI. Kulisseissa se sen sijaan vaikutti ja siitä sai jatkuvasti kuulla ollessaan tekemisissä albaanitovereiden kanssa. Sosialistien nuorisojärjestön FRESSHin huikea, 2000-päinen joukko saapui leirille muutama päivä kansainvälisten delegaatioiden ja LRI:n ”vaatimattoman” 500 nuoren porukan jälkeen. Kolmen miljoonan asukkaan maassa poliittiseen nuorisotoimintaan osallistuvien määrä oli länsimaalaisille vieraille hämmentävä kokemus.

Viikon aikana kävi selväksi, että Albania oli monin tavoin vastakohtaisuuksien maa ja kehitysmaa, mutta myös kehittyvä maa. Muutosten ja etenkin rakentamisen vauhti oli huimaava. Keväällä leiriä valmistelemassa vierailleet kansainväliset järjestäjät kertoivat Tiranan pääaukion muuttaneen muotoaan muutamassa kuukaudessa. Leirin suurtalouskeittiöt, ensiluokkainen ensiapuasema ja saniteettitilat oli rakennettu vain kahdessa viikossa, pääpihan kiveys oli valmistunut samana perjantaina kuin leiriläisiä alkoi saapua. Lauantaiaamuna paikkaa katsellessa tätä oli vaikeaa uskoa todeksi.

Samanlainen kuva välittyi koko maasta. Pääteillä oli ensiluokkainen asfaltti ja vuoristossa heijastavat suojakaiteet. Kun ajoimme Vlorën kaupungin läpi, palmurivit, loistohotellit cocktailbaareineen ja rantaraitilla huristavat moottoripyörät ja avoautot toivat mieleen Miami Beachin. Puoli korttelia pääkadulta poikkeamisen jälkeen kuitenkin päällyste katosi, talot olivat rapistuvia neuvostoblokkeja ja kaduilla vaelsi kulkukoiria ja lapsia ilman kenkiä.

Ei ihme, että useimpien albanialaisnuorten unelmana oli opiskelu ja työnteko ulkomailla. Etenkin EU:n suuntaan katseltiin kaipaillen. Pohjoismaista tunnetuin asia oli se, miten puhdasta ja järjestäytynyttä täällä kaikki on. Albaanitovereiden haaveet tulivat mieleen, kun palasin Suomen vihreyteen ja puhtauteen. Turvallinen hyvinvointiyhteiskunta on meille itsestäänselvyys, mutta miljoonille tovereillemme kaukainen, vaikeasti kuviteltava unelma.

 

 

Julkaistu JTY Tiedottaa -jäsenlehdessä 3/17