Mäkinen: Sähkönsiirron keinotteluun puututtava

29.10.2020

Sähkönsiirtohintojen järkyttävät korotukset ovat otsikoissa ja aiheesta. Suomalaisten sähkölaskussa siirron osuus voi olla varsinaista kulutusta suurempi. Etenkin, jos kulutus on pieni.

Suuttumus on oikeutettua, sillä kyllä kulutuksella tulisi voida aidosti vaikuttaa laskun loppusummaan.

Miten tähän on tultu? Vuoden 2011 kaksi hirmumyrskyä paljastivat, että sähköverkot olivat huonossa kunnossa. Verkkoyhtiöitä velvoitettiin lisäämään ns. verkkovarmuusinvestointeja.

Keppinä toimi korvausvastuu, jos häiriö korjataan liian hitaasti. Porkkanana yhtiöille taataan kohtuullinen, lain sallima tuotto.

Jyrki Kataisen hallituksen johdolla rakennettu valvontamalli meni pieleen tavalla, joka suosii energiayhtiöitä sähkönkuluttajien kustannuksella. Kokoomus ei ole puuttunut asiaan millään tavalla.

Sähkönsiirto on luonnollinen monopoli, jossa riski on alhainen. On täysin perusteltua odottaa, että myös siitä saatava voitot ovat kohtuullisia.

Hinnoittelua säätelee EU:n direktiivit ja perustuslaki. Energiavirasto on itsenäinen toimija, jonka tehtävänä on säädellä ja valvoa toimintaa lainsäädännön puitteissa.

Se on säätänyt ns. WACC-kertoimesta (pääomakustannusten painotettu keskiarvo), jolla yhtiön omalle ja vieraalle pääomalle lasketaan ns. kohtuullinen tuotto. Omalle pääomalle se on velkaa korkeampi.

WACC-kerrointa käytetään valvonnassa yleisesti, mutta Suomessa hyvin omaperäisellä tavalla. Yleensä tarkastelu tehdään yhtiökohtaisesti ja todellisen pääomarakenteen mukaan.

Suomessa Energiavirasto arvioi kohtuullisen tuoton oletuksella, että oman ja vieraan pääoman suhde on kaikissa yhtiöissä 60%/40%. Jo tämä yksin on ongelma.

Jos esimerkiksi suuren pörssiyhtiön oman pääoman osuus on prosentin luokkaa, se saa sille silti suuremman tuoton 60%:n mukaan. Kaiken lisäksi yhtiöt voivat vältellä yhteisöveroa, joten osa yhtiöistä ei maksa veroja Suomeen lainkaan. Valtaosa yhtiöistä toimii vastuullisesti. Kyse on sääntelyyn ja valvontaan liittyvistä ongelmista.

Julkisessa keskustelussa väitetään, ettei poliitikot voi puuttua kohtuullisena pidetyn tuoton tai suurimman sallitun liikevaihdon määrittämiseen lainsäädännön takia. Tämä ei pidä paikkaansa.

Emme voi sotkeentua yksityiskohtiin, mutta voimme asettaa pelisääntöjä siltä osin, kuin ne eivät johdu EU-lainsäädännöstä.

Rakenteelliset ongelmat aiheuttavat satojen miljoonien euron kustannukset sähkön kuluttajille. Valvontamalli mahdollistaa kohtuullisena pidettyä tuottoa huomattavasti korkeammat voitot. Kuluttajiin tämä iskee kipeästi, mutta tilanne on kestämätön myös sähköistyvän vientiteollisuuden ja yritysten näkökulmasta.

Kyse ei ole siitä, ettei sähköverkoilla saisi tehdä voittoa. Niiden tulee kuitenkin olla edes jossain säädyllisessä suhteessa investointeihin, joiden on oltava kustannustehokkaita ja välttämättömiä. On paljon muitakin yksityiskohtia, joihin tulee puuttua.

Vaadin, että esitys tuodaan eduskuntaan vasta, kun kokonaisuus on käyty perusteellisesti läpi. Tarvittavat muutokset on tehtävä niin, että toimitusvarmuus ja pienempien yhtiöiden asema turvataan. Suomalaiset kuluttajat on kuitenkin asetettava korkeimmalle ja luottamus toimijoihin ja virkamiehiin palautettava.

Riitta Mäkinen

Kirjoittaja on JTY:n puheenjohtaja ja SDP:n kansanedustaja. Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa mielipidekirjoituksena 29.10.