Koulutus on hyvinvoinnin ja kansallisen menestymisen elinehto

12.9.2018

Suomi on ollut ja on edelleen pieni maa. Mikä mahdollisti kansakunnan nousun, kansantalouden kasvun ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen? Kansalaisten yhdenvertainen ja jakamaton oikeus koulunkäyntiin – opetukseen ja sivistykseen. Samalla työväestölle avautui myös mahdollisuus lunastaa itselleen täysivaltainen kansalaisuus.

Lasten ja nuorten oikeus laadukkaaseen varhais- ja perusopetukseen on kiistaton. Kaikkien ikäluokan nuorten oikeutta päästä toisen asteen koulutukseen ei ole kyseenalaistettu. Polku korkea-asteen opintoihin ei ole ollut riippuvainen vanhempien varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta.  Näihin periaateisiin nojaavalla koulutuspolitiikalla lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehdittiin vuosikymmeniä. Tässä ajassa on syytä kysyä, mitä ihmettä on tapahtunut?

Suomalainen opetus- ja koulutusjärjestelmä on myrskyn silmässä. Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen tulisi rakentaa kokonaisuus, polku, jossa lapset ja nuoret saavat kasvaa ja kehittyä ilman väliinputoamisia. Heidän tulisi saada eväät matkalle kohti vastuuntuntoista aikuisuutta. Nyt näin ei ole. Kansalliset oppimistulokset heikkenevät. Syrjäytyminen voi alkaa jo alakoulussa ja mielenterveysongelmat ovat entistä vaikeampia. Nuorten päihdeongelmat koskettavat yhä useampaa – maassamme on jo 69 000 syrjäytynyttä nuorta. Tämä ei voi olla yllätys.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ohella opinpolkujen heikentäminen on myrkkyä myös elinkeinoelämälle ja sitä kautta koko kansantaloudelle. Osaamispula – siis puute osaavasta työvoimasta – on todellisuutta. Merkittävä osa yrittäjistä kertoo sen olevan yksi suurin kasvua estävä tekijä. Osaamisvajeesta kärsivät suurten toimijoiden ohella erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Ongelma on valtakunnallinen eikä kosketa vain Keski-Suomea. Tilanteemme on kuitenkin huolestuttava, koska yrityskentällämme on paljon kasvua hakevia, nousevien vientialojen toimijoita.

Koulutukseen on kohdistettu käsittämättömät, lähes miljardin euron leikkaukset. Pelkästään meillä Keski-Suomessa toisen asteen valtionosuudet ovat vähentyneet n. 18,5 miljoonaa euroa, lähes 23%. Merkittävä osa näistä vietiin vuosina 2016 ja 2017. Kun mukaan luetaan Gradian lisäksi Äänekosken koulutuskuntayhtymä ja pienemmät opistotasoiset oppilaitokset, kokonaissumma nousee lähes 25 miljoonaan euroon. Maakuntamme todellinen vahvuus on yliopiston, korkeakoulujen ja elinkeinoelämän tiivis yhteistyö. Se ei kuitenkaan riitä, jolleivat koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen resurssit ole kunnossa.

Koulutuspolitiikan tempoilevaisuus osoittaa, että kokonaiskuva nykytilasta ja sen tulevaisuudesta on hukassa. Koulutus tarvitsee ja se ansaitsee pidemmälle tulevaisuuteen katsovan pelastusohjelman, jossa ytimen muodostavat arvot ja päämäärät eivät vaihdu hallituskausien mukana.

Tulevalla kaudella koulutukseen panostamisen tuleekin olla keskiössä. Tämä ei koske vain lapsia ja nuoria, sillä maassamme on myös miljoona aikuista, joiden osaaminen vaatii päivitystä.  Elämme aikaa, jossa tutkimuksen ja tuotekehityksen investoinnit laskevat, koulutuksella on vaikeuksia vastata työelämän tarpeisiin ja koulutustaso ei parane. SDP:n Osaamispolku 2030 –ohjelma vastaa haasteeseen tarjoamalla vaihtoehdon koulutuksen, osaamisen ja sivistyksen kehittämiseksi. Keinoja on monia ja niistä on käytävä avointa keskustelua. SDP tulee painottamaan mm. toisen asteen maksuttomuutta ja oppivelvollisuuden nostamista. Mallissamme korostuu perusopetuksen kehittäminen, elinikäinen oppiminen ja koulutuksellinen tasa-arvo.

Hallituksen esittämät lisämäärärahat osaamiseen ja tutkimukseen ovat kiistämättä askel oikeaan suuntaan. Niillä ei kuitenkaan korjata sitä vahinkoa, mitä lähes miljardin euron koulutusleikkauksilla on aiheutettu. Jo päätetyistä toimista pidetään kiinni. Elettäessä kuluvan hallituskauden viimeistä vuotta, voi vain odottaa, että yhteinen tahtotila panostaa koulutukseen löytyy viimeistään tulevalla.

Riitta Mäkinen

Kirjoittaja on JTY:n puheenjohtaja ja SDP:n kansanedustaja Keski-Suomesta

Julkaistu kolumnina sanomalehti Keskisuomalaisessa 8.9.