JTY:n poliittinen tilannekatsaus: Hallituksen härkäviikot

Politiikan syyskausi alkaa pikku hiljaa käynnistyä. Kansalaisten lisäksi samaan aikaan lomiltaan palasivat toimittajat ja valmistelevat virkamiehet. Pian käynnistellään kunnallisten luottamuselinten toimintaa kesän jäljiltä ja syyskuun alussa starttaa myös eduskunnan syysistuntokausi. Niin kunnissa kuin valtiollakin on luvassa talousarvioesityksen eli budjetin esittely ja sitten käsittely. Helppoa se tuskin on kummallakaan tasolla.

Keski-Suomen kaikissa kunnissa Muurametta lukuun ottamatta taloustilanne lienee jopa synkempi kuin valtakunnan tasolla. Kansalaisten kannattaakin seurata päättäjien tarjoilemia talouslääkkeitä tarkalla silmällä: keskitytäänkö palveluntuotannossa olennaiseen ja karsitaanko rönsyjä sieltä missä niitä on?

Hallituksen talousarvioesitys julkaistiin 11.8. Se oli kurjaa luettavaa: hallitus ei esitä juuri toimenpiteitä ja budjetin loppusumma ei kasva, mutta otettavan velan määrä kasvaa viime vuodesta. Tämä ei ole vähäinen kauneusvirhe hallitukselta, joka on julistanut ykköstavoitteeseen taittaa vasemmiston synniksi nimeämänsä “holtittoman velanoton”: velanotto kasvoi nimittäin huomattavasti jo viime vuonna suhteessa viimeiseen demarivaltiovarainministerin tekemään budjettiin. Tämä siitä huolimatta, että Rinne otti ainoaksi jääneen budjettinsa tavoitteeksi työllistävien investointien käynnistämisen ja lapsiperheisiin kohdistuneiden leikkausten kompensoinnin.

Työllisyyden hoidosta tulossa keskeinen kysymys

Erityisen huolestuttavaa on se, ettei hallitus reagoi heikentyneeseen työllisyystilanteeseen käytännössä mitenkään muuten kuin kohdentamalla työvoimapalveluiden resurssit työttömien työnhaun edistämisestä tiukempaan työttömyysetuushakemusten kontrollointiin. Viranomaiset velvoitetaan vaatimaan entistä yksityiskohtaisempia selvityksiä ja tiukentamaan hakemusten aikarajoja, ilmeisenä tavoittena vähentää maksuun menevien etuuksien kokonaisloppusummaa. Töitä on koko ajan vaikeampi saada, mutta hallituksella ei ole tarjota muuta kuin keppiä.

Hallituksen puheissa työmarkkinoilla on kohtaanto-ongelma, kun yli 300 000 työtöntä eivät mahdu mol.fi -sivuilla avoinna oleviin 15 000 työpaikkaan. Toki osasyy rumissa työttömyystilastoissa on siinäkin, että työministeriön “rullissa” on ihmisiä jotka eivät sinne lainkaan kuulu: yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten oikea paikka on eläkkeellä. SDP esittikin että takavuosien Lex Taipale uudistettaisiin ja nämä noin 4700 ihmistä “armahdettaisiin” työnhakuprosesseista jotka ovat sekä heidän että järjestelmän kannalta täysin hyödyttömiä.

Todellista kohtaanto-ongelmaa voitaisiin myös helpottaa sallimalla myös yli 25-vuotiaiden opiskelu työttömyysturvalla. Tätäkin SDP on esittänyt, koska monelle perheelliselle työttömälle on vakava kannustinloukku lähteä opiskelemaan uutta ammattia työttömyysturvan menettämisen myötä. Muutenkin työvoimapolitiikan resurssit pitäisi SDP:n mielestä kohdentaa työnhaun edistämiseen työttömien kyttäämisen sijasta.

Hallitus vastaa väitteisiin valittelemalla kuinka velkataakka paisuu ja työllisyysmäärärahoista syntyy lisää alijäämää. Pitää kuitenkin muistaa ettei työttömyyskään ole ilmaista: työttömyyskorvaukset ja menetetyt verotulot vievät valtion kassasta vuosittain 10 miljardia euroa. Jos vaikka 200 miljoonan lisäpanostuksilla säästetään puoli miljardia, vaje tasapainottuisi 300 miljoonan verran.

Puolueiden nahat punnitaan

Syksyn  budjettikäsittelyssä punnitaan puolueiden todellinen politiikan substanssin osaaminen. Pannulta tuleen pääsee hyppäämään ensimmäistä kertaa myös Kokoomuksen uusi puheenjohtaja Petteri Orpo, joka korvasi syrjäyttämänsä Alexander Stubbin valtiovarainministerinä. Jäyhän sisäministerin rauhallinen asenne näyttikin hetkellisesti siivittävän Kokoomuksen gallup-luvut nousuun, mutta Ylen elokuun mittauksessa näyttäisi jo häämöttävän kuherruskuukauden loppu. Maan tila ja linjan vaikutus keskiluokan arkeen ei henkilöä vaihtamalla ole muuttunut.

Toisen varsinaissuomalaisen, punavihreän tahtopoliitikon Li Anderssonin valinta Vasemmistoliiton johtoon näyttäisi sen sijaan tuoneen puolueelle hivenen pidempiaikaisen prosentin hyppäyksen. Erityisen tyytyväisiä vasemmalla oltaneen siihen, että Perussuomalaiset ovat pudonneet jo kahden prosentin päähän taakse. Värikkäistä ja toisinaan hämmentävistä puheistaan tunnettu kansanedustaja Pentti Oinonen (ps.) parahtikin puolueensa olevan jo taantumassa “satiaispuolueeksi”.

Nyt jos koskaan on Persuilla profiloitumisen paikka syksyn budjettikeskusteluissa, mutta onko työministeri Lindströmistä täyttämään puoluejohtaja Timo Soinin saappaita, kun mies itse tuntuu viettävän mahdollisimman paljon aikaansa missä tahansa muualla kuin kotimaassa? Keskustalle väritön hiljaa oleminen tuntuu sopivan, sillä kannatus on kaikesta huolimatta heilunut suunnilleen eduskuntavaalien lukemissa.

Vihreiden kannatus on pysynyt ennätyslukemissa kesän yli, mutta monia puolueen jäseniäkin pohdituttaa, kuka ensi keväänä nousee väistymään velvoitetun ja superlahjakkaan Ville Niinistön seuraajaksi. Uudelta puoluejohtajalta vaadittaisiin samaa karismaa ja jakamatonta luottamusta läpi koko Vihreiden puoluekentän. Eväät menestykseen ovat kuitenkin olemassa, sillä persujen Soinin “fillarikommunismiksi” leimaaman urbaanin, joukkoliikenne- ja pyöräilymyönteisen linjan suosio vetoaa kaupunkien nuoreen ja koulutettuun väkeen, joita myös Kokoomus ja demarit haikailevat itselleen.

Kansan suussa härkäviikoista puhutaan joulun jälkeisinä tammikuun viikkoina, jolloin arki puskee päälle kaikessa ankaruudessaan. Hallituksella ankarin vastamäkeen kyntäminen kivireki perässä on kuitenkin edessä jo nyt syksyllä. No, siten makaa kuten petaa. Eteenpäin, sano mummo lumessa!

Eetu Kinnunen

Kirjoittaja on Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri