Poliittinen tilannekatsaus: Vahva talous ei suojaa populismilta

21.11.2016

Jyväskylän kaupungin talous saatiin ensimmäistä kertaa vuosiin ylijäämäiseksi vuoden 2017 talousarviossa. Kaupungin menopuolen kiristäminenkin alkaa vihdoin tulla päätökseensä, verokertymässä ja työllisyydessä on havaittavissa varovaisia positiivisia merkkejä. Kiitos onnistuneesta työstä kuuluu kaupunginhallitusta määrätietoisin ottein luotsanneelle sosialidemokraatti Riitta Mäkiselle ja tämän työpariksi loppumetreille apulaiskaupunginjohtajan pallilta nousseelle Timo Koivistolle, toiselle JTY-taustaiselle demarille. Apuna työssä on ollut koko sosialidemokraattinen valtuustoryhmä, joka on tehnyt tiivistä yhteistyötä muun vasemmiston ja tarvittaessa myös porvarillisten ryhmien kanssa.

Oikeneva taloustilanne, positiiviset gallupluvut tai kohtalainen yhteishenki valtuustossa eivät kuitenkaan saa tuudittaa sosialidemokraatteja valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Etenkään ylimielisyyteen tai voitonvarmuuteen ei ole varaa. Vaalitaistelun alkaessa on jo monesti huomattu, että tietyillä demareiden kilpailijoilla on tapana unohtaa tehokkaasti yhteiset linjaukset. Vaalikentillä moni kepulainen, vasemmistoliittolainen, persu ja vihreä antaumuksella kritisoi linjauksia, joita he puolueineen ovat olleet yhteisessä pöydässä tekemässä.

Populismin nousu yllättää kuin talvi

Populistiset liikkeet ovat laajemminkin osoittaneet kykynsä huimiin loppukireihin. Viime eduskuntavaaleissa ennakkoäänestyksen jälkeen perussuomalaisten tulos näytti heikolta ja sosialidemokraattien tulos kohtuulliselta. Vaalipäivän äänet keikauttivat tilanteen ympäri. Viime kesän Brexit-äänestyksessä gallupit näyttivät loppuun saakka jäsenyyden jatkoa kannattavan leirin voittoa.

Tuorein esimerkki saatiin rapakon takaa, kun poliittisesti täysin kokematon Donald Trump kukisti entisen ulkoministerin ja presidentin puolison Hillary Clintonin maanvyörymävoitolla, kääntäen itselleen jopa sellaisia osavaltioita, jotka ovat kymmeniä vuosia uskollisesti äänestäneet Demokraattisen puolueen ehdokasta. Trumpin katteeton räyhäpopulismi ja vihapuheet monikulttuurisuuden kehtona pidetyn maan lukuisia vähemmistöjä kohtaan on järkyttänyt ympäri maailmaa. Clintonin maltillinen ja realistinen, mutta hajuton ja mauton linja ei kuitenkaan vakuuttanut amerikkalaisäänestäjiä.

Clintonia ei auttanut myöskään se, että edellisen republikaanipresidentti Bushin jäljiltä jäänyttä lamaa ja suurtyöttömyyttä oli voimakkaasti korjattu Obaman kaudella. Liittovaltion alijäämän pieneneminen, miljoonat uudet työpaikat ja talouskasvun vahvistuminen ei estänyt ”Amerikka on häviämässä” -retoriikan uppoamista äänestäjiin. Tämä on täysin mahdollista myös Suomen kuntavaaleissa.

Mikään mielipidetiedustelu tai arvio osavaltioiden valitsijamiesten jakaumasta ei osannut ennustaa Trumpin murskavoittoa. Itse asiassa jokainen dataan perustuva analyysi viittasi vielä pari päivää ennen vaaleja siihen, että Clinton veisi murskaavan enemmistön ja horjuttaisi monia perinteisiä Republikaanien tukialueita. Kun tällainen mittauksilta piilossa tapahtuva äkkimuutos toistuu toistumistaan, vastoin asiantuntijaennusteita, niin se alkaa hiljalleen muistuttaa ensilunta. Syksyn kolarisumauutisoinnissa se yllättää autoilijat vuosi toisensa perään.

Vasemmiston on voitettava takaisin työväenluokka

Brexit-äänestyksen ratkaisivat Pohjois-Englannin ikääntyneet työläiset, joista moni on ollut pitkään työttöminä. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ratkaisun antoi työväestö ja alempi keskiluokka, jolla on vastaava kokemus työpaikkojen ja elinkeinojen tuhoutumisesta. He eivät kenties todella luottaneet lupauksiin tehdä isänmaasta jälleen suuri ja hankkia työpaikat takaisin ulkomaalaisilta. Inho poliittisen eliitin agendaa ja kokemus rehellisen työntekijän jäämisestä syrjään, pelkäksi maksumieheksi vähemmistö-, tasa-arvo- ja ympäristöpolitiikalle ja globalisaatiolle kuitenkin sai nämä äänestämään muutosta, vaikka vain protestiksi.

Toistuvasti on käynyt selväksi, että mikäli liberaalit, edistykselliset ja vasemmistolaiset voimat haluavat voittaa vaaleissa, mukaan on temmattava duunarit ja alempi keskiluokka. Tämä äänestäjäryhmä ei ehkä ole trendikäs, ei käy twitter-keskustelua tuoreimmilla termeillä, syö nyhtökauran sijaan halpoja eineksiä ja ajaa vanhoilla autoilla, mutta se on jokaisen edistyksellisen kansanliikkeen kannattajakunnan sydän: maan hiljaiset, joilla on toive paremmasta elämästä.

Jos sosialidemokraatit ja muut edistykselliset haluavat menestyä tulevaisuudessa, meidän on kyettävä vetoamaan näihin miesvaltaisiin äänestäjäryhmiin, jotka ovat jääneet globalisaation häviäjiksi. Heidän kärsivällisyytensä ei riitä monimutkaisiin tasa-arvostrategioihin ja kompromisseihin, vaan tarvitaan konkreettisia ja railakkaitakin esityksiä.