Riikka Rantanen: Lapsiperheiden palvelut vaarassa

Koronapandemian aikana ihmisiä kohdataan ja autetaan etulinjassa myös sosiaalipalveluissa. Viime aikoina on käyty tärkeää keskustelua lapsiperheiden palveluista ja lastensuojelusta.

Nimimerkki Äitipuoli (KSML 7.2.) toi esiin kokemuksensa koskien lapsiperheiden palveluja ja viivettä niihin pääsyssä. Myös Sirkku Ingervo (KSML 4.2.) muistutti aiheellisesti lasten suojelun olevan kaikkien toimijoiden asia, ei vain lastensuojelun.

Jyväskylässä on nyt organisoitu uudelleen lapsiperheiden varhaisen tuen ja lastensuojelun avohuollon palveluja, joihin nimimerkki Äitipuolikin viittasi.

Vuoden alusta toimintansa aloittanut palvelutarpeen arviointitiimi käsittelee jatkossa kaikki uudet lastensuojeluilmoitukset sekä sosiaalihuoltolain mukaiset yhteydenotot ja ilmoitukset.

Tämä muutos mahdollistaa avun saamisen ja selvittelyn yhdestä paikasta ja siirtää tuen painopistettä lain vaatimaan ennaltaehkäisevään suuntaan.

Olen huolissani varhaisen tuen palvelujen resurssien riittävyydestä ja perheiden mahdollisuudesta oikea-aikaiseen apuun

Lastensuojeluilmoitusten määrät ovat valtakunnallisesti kasvussa (THL 2019). Viime parin vuoden aikana Jyväskylässä ilmoituksia on vastaanotettu noin 4000–5000 vuodessa, ja kaupungin tilastojen mukaan näistä yli 3000 on koskenut niitä, jotka eivät ole ennestään lastensuojelun asiakkaita.

Jotta lapsia pystytään tapaamaan riittävästi osana arviointi- ja selvitystyötä ja perheitä tukemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa myös monialaisen yhteistyön keinoin, tulee varhaisen tuen palveluissa olla riittävä määrä työntekijöitä.

Lisäksi perheille tulee olla tarjolla riittävästi tuen tarpeisiin vastaavia sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita, esimerkiksi kotipalvelua ja perheohjausta, sekä muita peruspalveluita.

Lastensuojelun kriisistä on puhuttu jo vuosia

Lastensuojelun suurin haaste on aina ollut, etteivät työntekijät pysty tekemään työtään suunnitelmallisesti liian suurten asiakasmäärien sekä työn vaativuuden vuoksi. Tavoitteena onkin vähentää lastensuojelun asiakasmääriä ennaltaehkäisyn keinoin. Samat resurssihaasteet koskevat kuitenkin myös varhaisen tuen palveluja ja siellä toteutettavaa perhesosiaalityötä ja -ohjausta.

Tällä hetkellä yhdellä perhesosiaalityöntekijällä voi olla asiakkaana suosituksiin verrattuna yli kolminkertainen määrä lapsia. Resursseista on siis pulaa kautta linjan eikä näin ollen ratkaisuna voi olla niiden siirtäminen suoraan palvelusta toiseen.

Lasten suojelu ja perheiden tukeminen on mahdollista, jos työssään jaksavia työntekijöitä on riittävästi. Työntekijöiden uupuminen, sairauspoissaolot ja vaihtuvuus vaikeuttavat perheiden asioiden hoitamista ja viivästyttävät avun saamista.

Pahimmillaan tästä aiheutuu moninkertaisia taloudellisia kustannuksia kaupungille. Toivoisin, että näitä ilmiöitä tarkasteltaisiin jatkossa pitkäjänteisemmin osana päätöksentekoa.

Riikka Rantanen

Kirjoittaja on jyväskyläläinen lehtori, YTM, sosiaalityöntekijä ja kuntavaaliehdokas (sd.). Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa mielipidekirjoituksena 20.2. 2021.